Ilta Rivieralla Olavi Paavolaisen kanssa
Musiikkia, draamaa ja kulttuurihistoriaa
Musiikkidraama
Kesto
80 min (ei väliaikaa)
Esityskieli
suomi ja ranska
Liput
alk. 35 €
Kiertuekokoonpano
Tekniikka
Erityistarpeet
Hinta alkaen
Media
3 esiintyjää
Piano tai flyygeli, sekä videotykki ja screen (tarvittaessa voidaan neuvotella työryhmän oman sähköpianon ja videotykin käytöstä).
Max. 150 henkilön tiloissa esitys toimii akustisesti. Yli 150 henkilön tilat vaativat: 3 x teatterimikrofoni sekä piano / flyygeli mikitettynä.-
.png)
Katsojapalautteet
Lue lisää
Tulevat esitykset
Ensi-Ilta
24/10/2026
16:00
Naantali
Lux Gratiae-festivaali
Kuvaus
Ilta Rivieralla Olavi Paavolaisen kanssa vie katsojat Välimeren lämpöön yhdistäen runoutta, musiikkia, draamaa ja kulttuurihistoriaa. Kertoja (Anna Kortelainen) johdattaa yleisön tarinaan sanojen ja kuvien kautta. Esityksessä yleisö pääsee kokemaan kirjailija Olavi Paavolaisen (Joel Mäkinen) lennokkaat kirjeet ja hurmioituneet runot, joita elävöittävät tarinat ja lumoava ranskalainen musiikki. Draamallisia kohtauksia on rakennettu fiktiivisen venäläisen emigrantin, pensionaatin pitäjän (Reetta Ristimäki) ja Paavolaisen välille.
Musiikki on koottu vuosisadan alun taidemusiikista ja kansanomaisemmista aikakauden hittibiiseistä. Sävellyksiä on Poulencilta, Debussyltä, Faurélta, mutta myös mm. Maurice Chevalierin ja Mistinguetten tuotantoa kuullaan. Joel Mäkinen säveltää lisäksi kaksi laulua Paavolaisen runoihin.
Kirjailija Olavi Paavolainen matkusti Ranskaan ensimmäisen kerran huhtikuussa 1927. Hän oli erittäin cool, nuori dandy, iältään peräti 23-vuotias. Määränpäänä oli Nizza. Seuraavana vuonna hän palasi Rivieralle viime tingassa ennen asepalvelustaan. Koti-ikäväinen dandy lähetti ystävilleen vuoroin rehvakkaita, vuoroin rehellisiä kirjeitä. Euroopassa Paavolainen jahtasi väkevää tunnetta nykyajasta. Matkustaessa syntyivät Nykyaikaa etsimässä -teoksen tärkeimmät esseet. Paavolainen löysi nykyajan kirpeän suloisen ihanuuden Ranskan Rivieralta.
"Minä löysin nykyajan sinisen kukan, kiinnitin sen pulloveriini, ja katso: se oli ihana nähdä. Poimin sen surrealistien salonkien ansari-ilmastosta Pariisissa, Tempelhofin lentokentällä välkkyi sen sini soran keskellä, ja Rivieralla kasvoi se Grande Corniche’ille pysähtyneestä autosta asfaltille valuneessa öljylätäkössä." – Olavi Paavolainen
Työryhmä