Ylistävän vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta saanut musikaali Aleksanterin teatterissa.
1920-luvun väkivaltainen ja syntinen Helsinki herää henkiin pianovirtuoosi Jukka Nykäsen säveltämässä ja Virpi Hämeen-Anttilan käsikirjoittamassa musikaalissa Iloisten sielujen hotelli. Musikaali perustuu Hämeen-Anttilan suosittuun Björk-dekkarisarjaan. Teos sai ensi-iltansa 28.3.2019 Aleksanterin teatterissa.
Musiikkiteatterin kehittäjänä tunnettu Reetta Ristimäki on koonnut monipuolisen työryhmän. Iloisten sielujen hotelli on uutta kotimaista musiikkiteatteria parhaimmillaan.
Björk-romaanien lukijat saavat kohdata musikaalissa kirjojen rakastetut hahmot: nuoren komean päähenkilön, hänen kaksi ihastustaan eli romanttisen Lisbetin ja teräväsanaisen Idan, jämerän poliisietsivä Martin, juttuja metsästävän lehtimies Antonin ja tietenkin nokkelan ja eloisan Frans Valkaman, joka tuntee Kallion kulmat kuin omat taskunsa. Mukana on myös tuttuja roistoja, kuten vertahyytävä Vahanaama. Mutta parasta on kenties Björkin Helsinki, jonka kadut, porvariskodit, puutalot, salakapakat, puistot ja torit ovat heränneet äänineen ja tuoksuineen eloon siirtyessään kirjan sivuilta näyttämölle.
Kesto: 2h 15min (sis. väliajan)
Esityskieli: suomi
Tekstitys: englanti
Iloisten sielujen hotelli somessa
Making of -videot
Työryhmä
Sävellys: Jukka Nykänen
Käsikirjoitus ja dramatisointi: Virpi Hämeen-Anttila
Ohjaus ja dramatisointi: Reetta Ristimäki
Kapellimestari, sovitus ja musiikin ohjaus: Marko Hilpo
Koreografia: Peter Pihlström
Pukusuunnittelu: Marja Uusitalo
Videoprojisoinnit: Artur Sallinen & Emil Sallinen
Äänisuunnittelu: Ville Leppilahti
Valosuunnittelu: Janne Teivainen
Rooleissa: Joel Mäkinen, Tatu Siivonen, Heljä Heikkinen, Janne Marja-aho / Petri Knuuttila, Minja Koski, Miro Apostolakis / Jukka Nylund, Otto Pilli
Skene -musiikkikoulun tanssiva ja laulava kuoro
Arvostelut
Uusi kotimainen musikaali Iloisten sielujen hotelli luo onnistuneesti 1920-luvun Helsingin ajankuvan.
Virpi Hämeen-Anttilan käsikirjoittama ja Reetta Ristimäen ohjaama musikaali tarjoaa vauhdikkaan illan Aleksanterin teatterissa.
Mainiota, monipuolista ja svengaavaa Jukka Nykäsen säveltämää musiikkia ja loistavia laulajia oli ilo kuunnella. Lisäksi bonuksena saimme kieltolaista tanssivia poliiseja, autenttista kuvamateriaalia projisointeina sekä hiukan psykedeelisiäkin kuviota taustalle, pieniä pilttejään heijaavia työläisnaisia ja plakaatit käsissään ylpeinä marssivia naispuolisia opiskelijoita. Tähän sitten vielä hyytävä mysteerimies Vahanaama/Öörfiilari (Janne Marja-aho), joka nostatteli kylmiä väreitä ja ihokarvoja pelkällä olemuksellaan.
Tähän on kyllä onnistuttu haalimaan rooleihin oikein pätevää porukkaa, joiden yhteispeliä oli ilo seurata ja kylkeen vielä taitava, tanssiva ja laulava Skene-kuoro.
Varsinainen dynamo on sitten Joel Mäkinen, joka on kyllä loistavassa iskussa! Mitä laulua ja mikä läsnäolo kaikissa tilanteissa!
Teatterikärpäsen puraisuja -blogi
12.4.2019
Aleksanterin teatterissa voi nähdä ja kuulla kuulokuvia 1920-luvun Helsingin hämärämpien kortteleiden saloista.
Muusikot olivat tekijöitä paikallaan, pelastavat siivettömät enkelit liihottelivat näkymättömissä, mutta hyvällä kuuloetäisyydellä. Jukka Nykäsen lähtöpartituuri soi vivahteita ja erilaisia viestejä, vanha eli, uusi kipristeli esille.
Hankkeen työryhmä on ollut asialleen vihkiytynyt: lavastus, puvut, valaistus-, kuva- ja videosuunnittelut olivat myös tarinaa omilta osiltaan muotoamassa ja värittämässä. Taustakuvat toimivat lavasteina hyvin!
Tätä musiikkia olisin kernaasti kuunnellut enemmänkin kuin kaksituntisen esityksen keston ajan. Ihanaa, raikasta, ja kuitenkin hyvin musikaalimaista.
Erikoismaininta Marja Uusitalolle hätkähdyttävän hienoista puvuista. Aina Björkin vaaleankeltaisesta puvusta upeisiin naisten juhlapukuihin.
Upeita kohtauksia ja ajankuvaa kyllä nähdään paljon. Ketunhännän salakapakka on syntisen hieno paikka ja nyt katsojat pääsevät ainakin kurkistamaan millaista se meno olisi saattanut olla. Kertakaikkisen mukava ja mukaansatempaava esitys oli tämä.
Paljon Melua Teatterista -blogi
28.3.2019
Reetta Ristimäen murhamusikaalissa Iloisten sielujen hotelli Helsingin 20-luvun kadut heräävät eloon kunnioitettavan monipuolisesti.
Vaikka esitys sijoittuu historiaan, siinä on vapautta ja ajattomuutta.
Jukka Nykäsen musiikki kuvittaa monipuolisesti jokaista miljöötä, johon tarina kulloinkin johtaa.
Näyttelijöiden musiikkiesitykset kantavat tarinaa. Mäkisen Björk laulaa vahvasti unelmastaan olla yhdistävä silta ihmisten välillä. Erityisesti Heljä Heikkisen ja Minja Kosken laulukyvyt herättävät kunnioitusta. Keskeisille hahmoille annetaan myös tilaa syventyä.
Tuloksena on onnistunut ja ilahduttava kokemus.
Pusselbitarna faller på sina optimala platser i mordmusikalen med musik av den stilistiske kameleonten Jukka Nykänen. Oförtröttliga musikteaterförkämpen Reetta Ristimäki står denna gång för både produktion och regi, med utmärkta resultat.
Scenerierna växlade i ett föredömligt rappt men aldrig flåsigt tempo, personregin var grundligt genomarbetad och för en gångs skull framstod inte de talade partierna som småirriterande longörer.
Ristimäki har, inte minst i masscenerna, haft värdefull draghjälp av Peter Pihlströms kongeniala koreografi, som på ett naturligt sätt växte fram ur den dramatiska kontexten och föreföll i det närmaste optimalt anpassad till de för handen liggande resurserna. Guldkanten på det hela, föreställningens själ, var sedan Ristimäkis långvarige samarbetspartner Jukka Nykänens smått genialt syntetiserande musik.
---
Palapelin palat loksahtelevat optimaalisille kohdilleen murhamusikaalissa, jonka musiikki on tyylillisen kameleontin Jukka Nykäsen säveltämä.
Väsymätön musiikkiteatterin puolestapuhuja Reetta Ristimäki vastaa tällä kertaa sekä esityksen tuotannosta että ohjauksesta, erinomaisin tuloksin.
Kohtaukset vaihtuvat esimerkillisen nopealla, mutta ei koskaan hätäisellä tempolla, henkilöohjaus oli perusteellisesti työstettyä ja kerrankin puhekohtaukset olivat jotain muuta kuin ärsyttävän pitkäveteisiä.
Ristimäki on saanut joukkokohtauksiinsa arvokasta vetoapua Peter Pihlströmin nerokkaasta, luonnollisella tavalla esityksen kontekstista kasvavasta koreografiasta. Koreografia oli sopeutettu saatavilla oleviin resursseihin, jotka hyödynnettiin optimaalisesti. Kultareunuksena kaiken ympärillä, esityksen sieluna, oli Ristimäen pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Jukka Nykäsen lähes nerokkaasti kaiken yhdistävä musiikki.
Viehättävää ja autenttista Helsingin kuvausta on "Iloisten sielujen hotellissa" kieltolain aikaan, huumoria ja raikasta musikaalia.
Joel Mäkinen esittää sympaattista Björkiä mainiosta, ja äänessä on voimaa. Historia-aiheisiin hyvin erikoistuneen Reetta Ristimäen ohjaus toimii Jukka Nykäsen säveltämään musiikkiin.
Myös pukusuunnittelu ja Stadin slangi tuovat hienon ajankuvan.
Katsojapalaute
Meillä on pulaa kotimaisista musikaaleista, vihdoin on uskallettu ja myös onnistuttu, murhamusikaali "ILOISTEN SIELUJEN HOTELLI" on kiitettävää katsottavaa ja kuultavaa.
Huhtikuu 2019 /
Aleksanterin teatteri
Tämä oli erittäin antoisa ja tasapainoinen kokonaisuus!!
Huhtikuu 2019 /
Aleksanterin teatteri
Lue lisää:
Etsivä Björk ratkoo rikoksia pian myös laulaen – Tammikuussa tohtoriksi väittelevä Virpi Hämeen-Anttila kirjoitti musikaalin
Esityskuvia
