Tunnin mittainen ooppera on vaativa rooli sopraano Anni Niemelälle, joka hallitsee tehtävänsä loistavasti tyttömäisellä äänellään.

Grigori Frid maalaa pienellä orkesterilla taitavasti Annen mielentilan vaihtelut, hänen elämänhalunsa ja kauhunsa, ihastumisen toiveensa. Pientä orkesteria säveltäjä käyttää mielikuvituksekkaasti, raa’asta julmuudesta surullisen lyyrisiin tunnelmiin.

Ville Saukkonen käyttää näyttämön tyhjää tilaa taitavasti ja saa Anni Niemelän liikuntarytmeineen ja ilmeineen ilmaisemaan vaihtuvat tunnetilansa epätoivosta toivoon hyvin luonnollisesti ja spontaanisti. 

Sopraano Anni Niemelä onnistui vaikuttavalla lauluäänellään ja luontevalla olemuksellaan eläytymään uskottavasti nuoren Anne Frankin hahmoon. Päähenkilöstä välittyi alkulähteenkin antama kuva ikäisekseen poikkeuksellisen tarkkasilmäisestä ja rohkeasta kokijasta, jonka kohtalo näyttäytyy ajan ja kulttuuritekijät ylittävänä epäoikeudenmukaisuuden symbolina.

Jag kan inte föreställa mig en bättre Anne Frank än sopranen Anni Niemelä. Rösten var klar, ljus och ungdomlig, och hon hittade en perfekt balans mellan humoristiska och mera allvarliga aspekter av karaktären. Frids partitur är rätt krävande med både stora språng och fina legatopassager, men Niemelä klarade allt med bravur, samtidigt som hon sprang runt scenen barfota.